Moni tuore äiti ja isä herää esteettömyyteen silloin, kun lähtee ensimmäisen kerran lastenvaunujen kanssa asioille. Tuttujen kauppojen oviaukot tuntuvatkin yhtäkkiä ahtailta ja ovet avautuvat väärään suuntaan. Lisäksi kynnykset ja portaat vaikeuttavat liikkumista vaunujen tai rattaiden kanssa.
Lastenvaunujen kanssa liikkuvalla on kuitenkin se etu, että hän voi tarvittaessa jättää vaunut hetkeksi ulos ja ottaa lapsen kainaloon, jos sisäänpääsy on ”hyökkäysvaunujen” kanssa liian hankalaa. Toista se on pyörätuolia tarvitsevalla. Jos ovesta ei mahdu sisälle, kulku katkeaa kynnykseen tai portaikkoon, asia jää hoitamatta tai ostosreissu tekemättä.
Meidän normaalisti liikkuvien, näkevien ja kuulevien on vaikea ymmärtää niitä hankaluuksia, joita liikuntarajoitteista, näkö- tai kuulovammasta kärsivät kohtaavat arjessaan joka päivä. Meille helppo asia voi olla heille ylitsepääsemättömän vaikea.
Esteettömyys ei liity vain rakennettuun ympäristöön. Se on myös esimerkiksi sitä, että näkö- tai kuulovammainen pystyy asioimaan virastoissa itsenäisesti tai avustajan kanssa, ja tieto on kaikkien saatavilla. Esteettömyyden huomioiminen on ihmisten yhdenvertaisuutta eikä siihen panostaminen ole pois keneltäkään toiselta.
Esteettömyyden huomaa vasta sitten, kun törmää tilanteeseen, jossa sitä ei ole. Siksi ei ole pahitteeksi koettaa eläytyä välillä toisen asemaan ja, jos mahdollista, kokeilla joskus, kuinka liikkuminen pyörätuolilla tai silmät sidottuna onnistuu. Jos se tuntuu liian rajulta, voi aloittaa vähän kevyemmin – vaikkapa osallistumalla Ystävänpäivän iltana Ähtärissä olevaan pimeään konserttiin.