Arvokas elämä loppumetreille asti. Näkemysten esille tuomien teksteinä ja siitä eteenpäin vieminen...tekoina.
Jokaisella on erilainen elämänkaari elettynä. Jokaisella on erilainen arvomaailma. Toisilla kunnioitus, toisilla sen puute.
Samaistumisen taitoa ei voi opetella koulussa. Se on sisäsyntyistä. Että näet niissä kasvojen uurteissa elettyä elämää. Elämää, joka on ollut terveyden tuomaa mahdollisuutta ja työn iloa.
Että näet vuoteessa makaavan ja hoidostasi riippuvaisen ihmisen ajassa taaksepäin eläneenä, oman itsekunnioituksensa omaavana.
Että pienennät omaa egoasi, vaikka tärkeä oletkin.
Niin tekemällä annat hoivan tarpeessa olevalle nostetta ylöspäin.
Piiri pieni pyörii... Heilutellaan käsiä ja jalkoja ohjaajan tahtiin. Tärkeitä jumppaliikkeitä.
Jos elän sinne asti, haluan ympärilleni kaiken ikäisiä, myös nuorempia. Enkä myönnä olevani vanha katsomalla muita niin kuin peilikuviani.
En ole elänyt arkeani saman ikäisten, vaan kaikenikäisten kanssa. Haluan tuntea olevani vieläkin arvokas.
Haluan jakaa turvaa... vain olemalla läsnä enkä piirissä jalkoja heiluttelemalla.
Siinä vanhuudenpäiville haastetta.
Toivottavasti en näe turhautuneita kasvoja... toisessa kädessään jotain muuta.
Elvi Taipalus