Entisöinnin avulla vanhat ja huonokuntoisetkin huonekalut ja esineet palaavat käyttöön elävöittämään kodin sisustusta.
Tunnearvoa nostaa, kun tietää, kenelle esine on kuulunut ja erityisesti, jos se kertoo oman suvun historiaa.
– Tulee hyvä mieli, kun on saanut jonkun esineen kunnostettua ja käyttöön monen vuoden jälkeen, sanoo alavutelainen Heli Rajalahti.
Hän kertoo aloittaneensa entisöintiharrastuksen noin 20 vuotta sitten, kun oli perhevapaalla lasten ollessa pieniä.
Muutama vuosi sitten harrastus jäi tauolle, kun tenavat sanoivat, ettei meidän huoneeseen ainakaan yhtään vanhaa huonekalua, mutta sittemmin mielipide on muuttunut.
Vanha piironki on kaikkein rakkain
Kun Rajalahti vei isovanhempiensa piirongin kansalaisopiston entisöintipiiriin, sen silloinen vetäjä Jorma Takala naureskeli: "Et sitten yhtään isompaa työtä ensimmäiseksi keksinyt".
– Minulla on lähinnä huonekaluja, jotka ovat isovanhempieni eli Raunioniemen Juhon ja Lyydin sekä heitä ennen eläneiden Aleksin ja Ellin aikaisia. Pappani on syntynyt 1901 ja hänen vaimonsa 1904 sekä papan vanhemmat 1875 ja 1877.
Heli Rajalahti on itse lähtöisin Virroilta.
– Rakkain esineistä on iso piironki, jonka muistan lapsuudesta asti aina olleen pappalan kamarissa. Se oli maalattu taivaansinisellä kiiltävällä Miranolilla, kuten paljon muutakin siellä.
Piironki oli ollut kosteissa tiloissa ja turvonnut niin, ettei sitä saatu millään auki. Eikä siinä ollut avaintakaan.
Ensin se oli kotona pannuhuoneessa kuivamassa ja sitten vietiin Aseman puukoululle yhdeksi kesäksi kuivumaan patterin viereen.
Kun lopulta joku sai klaffipiirongin auki, selvisi, että siellä oli vanhoja ammuksia, ruutia ja hauleja.
– Pappa oli kulkenut metsällä. Ammukset hävitettiin ihan virallisia teitä.
Nyt samassa paikassa säilytetään lasten kastemaljaa. Kastekukatkin ovat tallella. Ne ovat tärkeitä.
Sininen maali oli tiukassa ja sen poistaminen vei vuoden.
– Kuumailmapuhaltimella ja lastalla kaavin ja työnsin maali pois. Sen alta esiin tuli alkuperäinen ruskea maali, mikä näkyy piirongin sisällä. Myös vanhaa vihreää näkyy siellä.
Entisöidyt esineet arkikäyttöön
Rajalahti haluaa, että vanha patina saa jäädä näkyviin. Sapsalammilla sijaitsevasta kodista löytyy paljon hänen entisöimiään huonekaluja.
– En halua, että talosta tulee mitään museota, haluan että huonekalut tulevat arkipäiväseen käyttöön edelleenkin, koska käyttöä varten ne on alun perin tehtykin.
Vanha puusohva oli alun perin vitivalkoiseksi maalattu, mutta nyt se on tyyliin sopivasti ruskea. Sen ovat Rajalahden vanhemmat saaneet eräältä rouvalta Virroilta.
Vanhasta sohvasta tehty sänky on jokapäiväisessä käytössä. Myös kolmijalkainen pöytä on mummun ja papan huonekaluja.
– Tietysti näihin on vuosien varrella tullut uusiakin kolhuja, mutta sehän vain lisää ajan patinaa, Rajalahti nauraa.
Vanhat tuolit nyt työn alla
Tänä talvena entisöintivuorossa ovat tuolit, jotka eno on tehnyt papalle. Eno lähti aikanaan Ruotsiin tienaamaan moottoripyörärahoja, muttei saanut niitä kasaan.
Niinpä pappa teetätti pojallaan huonekaluja, jolla tämä sai lopulta maksettua moottoripyörän.
– Tuolit olivat käytössä lapsuudenkodissani, mutta siinä vaiheessa, kun niistä alkoi tulla tikkuja takapuoleen, ne siirrettiin kylmään varastoon.
– Arvostan sitä, miten vanhoja nuo huonekalut ovat ja sitä, ja kuka ne on tehnyt ja sen ajan välineillä. Kyllä he ovat olleet taitavia! Kaikki nuo kruusailut ja sorvailut, Rajalahti ihastelee.
Apua ja neuvoja kansalaisopiston piiristä
Entisöitävää löytyy monella eri tavalla.
– Eräskin piironki oli menossa pääsiäisvalkiaan Virroilla. Joku soitti isälleni, että se on niin ruma ja vanhakin, ja poltetaan, ellei Heli sitä ratustele. Eivät olleet uskoa, kuinka kaunis siitä tuli.
Myös kirpputoreilta voi tehdä löytöjä.
Rajalahti muistuttaa, ettei entisöitävän huonekalun tarvitse välttämättä olla vanha. Vaikka kukkapöydän, johon tullut kastelujälkiä, voi tulla hiomaan ja lakkaamaan kansalaisopiston piiriin.
– Siellä on välineitä ja laitteita ja ohjaaja Pentti Haapaselta saa tietoa. Siellä käy paljon miehiä, jotka osaavat neuvoa koneiden käytössä.
Rajalahdelle kansalaisopiston piiri on myös mielen virkistystä.
– Siellä on aina hyvä henki, hurttia huumoria ja keskustelua. Samalla saa historian oppia, kun keskustellaan huonekaluista ja välissä juodaan päiväkahvit ja huilataan, ja sitten taas jatketaan työn tekoa.
Eivätkä entisöitävät huonekalut hevillä lopu.