Lain mukaan maatalousyrittäjillä on oikeus maksuttomaan vuosilomaan ja maksulliseen sijaisapuun. Käytännössä tämä tarve on erityisen akuutti pienillä perhetiloilla, joilla ei ole käytössä ulkopuolista työvoimaa.
Ongelmia on jo muodostunut siitä, että akuuteissa tilanteissa sijaisapua ei välttämättä ole saatavilla. Toinen ongelma on se, että lomituksesta puuttuu varamiesjärjestelmä, joka olisi käytettävissä aina tarvittaessa. Kysymys kuuluu: kehen voi ottaa yhteyttä, jos maatalousyrittäjälle tapahtuu tapaturma viikonloppuiltana? Entä miten toimitaan silloin, jos isäntäväki lomailee kaukana kotoa ja lomittaja sairastuu? Tai lomittajan lapsi tulee kipeäksi?
Nyt on todettava, että ajankohdasta riippuen ketään ei välttämättä ole tavoitettavissa, eikä myöskään kutsuttavissa apuun. Olen huolissani näistä riskeistä, joiden kanssa maatalousyrittäjät joutuvat tänä päivänä elämään. Lisäksi kysymys on myös eläinsuojelullinen.
Mitä voitaisiin tehdä, jotta maatalousyrittäjät voisivat nukkua yönsä levollisemmin ja viettää joskus hetken lomaa kodin ulkopuolellakin?
Tanja Ylä-Pöntinen