Tähän Alavuden kaupungin ja Pihlajalinnan väliseen sopimukseen liittyen, julkisuudessa on jo liikkunut tietoja, myös kotimaasta, muun muassa Mänttä–Vilppulan ja Pihlajalinnan välisestä sopimuksesta, että vaikeuksia on ollut mm. potilaiden ohjauksessa, hoidettavien hoitopaikan valinnassa ja entiseen systeemiin kuuluvan henkilökunnan kohtelussa, kun toiminta on siirtynyt julkiselta puolelta yksityisyrittämisen pohjalta toimivalle Pihlajalinnalle.
Alavudellakin on kokemuksia vanhusten palvelujen osalta yksityisissä palvelukodeissa tapahtuvasta hoidosta. Aluksi, kun hinnat olivat suhteellisen edullisia, kaupunki pystyi budjettinsa puitteissa tekemään maksusitoumuksia koko vuoden ajan. Nyt, kun hinnat ovat nousseet, nämä tarkoitukseen varatut rahat taisivat loppua esimerkiksi viime vuonna jo syksyllä. Hinnat tuntuvat siis karanneen käsistä.
Ja kuitenkin: valinnanvara oman hoidon järjestämisessä toteutuu vain niille, joilla on mahdollisuus äänestää jaloillaan. Vaan miten jatkossa valitsevat ne, joilla ei ole varaa eikä voimia valita, joilla ei ole läheisiä, jotka tukisivat, heikompiosaiset, vähävaraiset jne.
Entä jos hinnat karkaavat käsistä, kun toimintaa siirretään toimimaan yksityisyrittämiseen kiinteästi kuuluvalla tavalla voitontavoittelun mahdollistamiseksi toiminnan järjestäjätahoille.
Teoriat ovat todella turhan usein osoittautuneet myös näissä asioissa teorioiksi, ja kun sopimukset on allekirjoitettu, käytäntö alkaa elää omaa elämäänsä.
Moni kakku päältä kaunis