Kuntien ja hyvinvointialueiden välisen dialogin merkitys kasvaa jatkuvasti, kun päättäjien on etsittävä keinoja julkisen talouden kestävyyden turvaamiseksi.
Sosiaali- ja terveysalan ammattilaisena sekä kuntapäättäjänä näen läheltä, miten tärkeää olisi aidosti panostaa ennaltaehkäiseviin palveluihin, jotta voimme hillitä kustannusten kasvua ja turvata ihmisten hyvinvoinnin pitkällä aikavälillä.
Tutkittu tieto ja asiantuntijoiden lausunnot tukevat myös ennaltaehkäisevien palveluiden käyttöä, mutta tempoileva politiikka valtakunnan tasolla sulattaa konkreettiset toimet pelkiksi vaalipuheiksi.
Hyvinvointialueiden taloustilanne on haastava, ja valtiovallan asettama alijäämän kattamisvelvoite uhkaa viedä huomion pois pitkäjänteisestä kehittämisestä.
Kuntien ja hyvinvointialueiden tulee yhdessä vaatia valtiolta joustavampia rahoitusmalleja, jotka tukevat ennaltaehkäisyyn panostamista. Velvoite sellaisenaan on järjetön, koska se pakottaa hyvinvointialueet tekemään leikkauksia, jotka lopulta tulevat kalliiksi koko yhteiskunnalle.
Sen sijaan, että yritämme paikata budjettivajetta lyhytnäköisillä säästöillä, hyvinvointialueille olisi luotava mahdollisuus investoida ennaltaehkäisyyn ja varhaiseen puuttumiseen.
Tämä tarkoittaa muun muassa panostuksia työikäisten kuntoutukseen, terveyden edistämiseen, perhetyöhön sekä kotihoidon vahvistamiseen.
Monet tutkimukset tukevat ennaltaehkäisyn kustannussäästöjä tuovaa lähestymistapaa. Esimerkiksi THL:n tutkimusten mukaan liikuntaan panostaminen säästää terveydenhuollon kustannuksia jopa 300–400 miljoonaa euroa vuosittain Suomessa, koska se ehkäisee sairauksia kuten tyypin 2 diabetesta ja sydän- ja verisuonitauteja. Kotihoidon vahvistaminen puolestaan vähentää laitoshoidon tarvetta ja lisää ikäihmisten elämänlaatua, mikä on todettu useissa eurooppalaisissa tutkimuksissa.
Kuntien ja hyvinvointialueiden yhteistyön on oltava tiivistä ja avointa, jotta ennaltaehkäisevät palvelut voivat toimia tehokkaasti.
Nyt elämme tilanteessa, jossa kunnat supistavat kaikkia muita kuin lakisääteisiä toimintojaan ja se näkyy erityisesti palveluissa, joilla on merkitystä ihmisten hyvinvoinnille.
Terveyden edistämisen työ on haluttu ohjata kunnille ja hyvinvointialueet lepäävät laakereillaan olettaen, että kuntien resurssit riittävät tuon tehtävän hoitamiseen. Jos terveyden edistäminen ei toimi, tulee lasku hyvinvointialueiden maksettavaksi ihmisten sairastumisen kautta.
Niina Ylinen, SDP
Fysioterapeutti, ohjaaja
Kunta- ja aluevaaliehdokas, Ähtäri