Elinsiirtoon sopivista elimistä on Suomessa jatkuva pula, kerrotaan Munuais- ja maksaliiton tiedotteessa. Tämä siitä huolimatta, että kahdeksan kymmenestä suomalaisesta on valmis luovuttamaan elimensä.
Tilanteeseen syynä on elinsiirtoa tarvitsevien määrän kasvu. Parhaillaan 550 suomalaista odottaa pääsyä elinsiirtoon – ja monelle heistä odottavan aika on liiankin pitkä.
Kaikki eivät saa uutta elintä ajoissa, minkä seurauksena joka vuosi 5–10 prosenttia elinsiirron tarvinneista menehtyy.
Luku on harmittavan suuri.
Moni meistä kenties ajattelee, että elinluovutustahdon ilmaiseminen on tarpeetonta. Lain mukaanhan elinluovuttajia ovat kaikki he, jotka eivät ole sitä eläessään erikseen kieltäneet.
Tarkalleen ottaen laki kuitenkin vaatii, että mahdollisen luovuttajan tahto on pyrittävä selvittämään, ja elinluovutuksen mahdollisuudesta ja sen merkityksestä on keskusteltava läheisten kanssa.
Tiedossa oleva elinluovutustahto on tärkeä varsinkin niissä tilanteissa, joissa itse ei voi tahtoaan ilmaista. Se varmistaa ja tuo läheisille tiedon siitä, että oma tahto toteutuu.
Ajatus siitä, että voi auttaa muita ihmisiä oman kuolemansa jälkeen, on kaunis ja lohdullinenkin. Sama toimii myös toisin päin – jonkun minulle täysin tuntemattoman henkilön allekirjoittama elinluovutuskortti voi joskus pelastaa omani tai läheiseni hengen.
Luovutustahdon voi ilmaista Omakannassa tai Elinluovutuskortti -sovelluksessa. Sen voi myös tilata ilmaiseksi osoitteesta elinluovutuskortti.fi.
Parin minuutin vaivannäkö voi jonakin päivänä osoittautua mittaamattoman arvokkaaksi sankariteoksi.