Arvokkaasti eläimet astellen / kokouspaikkaa katsellen kulki. / Kovaäänisestä kuulutti käkönen / kellonajan ja paikan toi julki.
– Ahoniitylle viereen metsämaan / kokoonnutaan, ystävät, tänne! / Valvoi kiuru satelliitissaan / ihan kireällä kaulan jänne.
Ennenkuin kokous alkoikaan / sinfonialla avas peipot suunsa. / Pitihän arvata, kappas vaan, / sinne repolainenkin veti luunsa!
Mesikämmen istui kannon päällä, / ahomansikoita ahnaasti haukkas. / Ryyppyputki oli päällä närhellä, / se taskumatista naukkas.
Tikka puheenjohtajaksi huudettiin, / valmis nuija oli sillä nokka. / Tuota huuhkajaperheessä huhuiltiin: / – Pitääköhän pojalla pokka?
Kaikki EU:n direktiivit / siellä ensin tuotihin esiin. / Ministerit, rahat, litviikit / sitten setvittiin selviin vesiin.
Korea närhikin juhlapuvussaa / raittiusministerin salkkua halas. / Mutta kuinkas ollakaan, / se taskumatille pian palas!
Oikeusministeriksi, aivan koskettaa, / Kettu Repolainen paikkaa tivas. / Kanalinnut alkoivat kotkottaa / ukkoteeri vastaan pyrsiteli, ivas.
Sosiaaliministeriksi tietenkin käki, / lastenpäivähoitopaikat tiedossaan, / niin viisaskin vielä taidoissaan, / sen tiesi myös peltosirkun väki.
Maatalousministerin paikalle / petattiin peevelin peltopyy. / Paikka varattu oli keskustalle, / siihen oli selvästi vankka syy.
Riihenmarkille jyvät varastoinut. / – Girrik! sanoi se, on säästössä markat, / kuin aikanaan Joosef jemmannut, / koska hällä oli pelloista tarkat kartat.
Heinäsirkka työministeriksi. / Siitäkös syntyivät puheenaiheet! / Vihreillä nääs, oli paikka yksi. / Oi, miten nousivat laulunlaineet.
Ministeriksi metsän liikenteen / valittiin värikäs palokärki. / Hälytysääni punavilkkuineen / eikä siltä sekoa järki.
Mutta muurahainen murheinen / oppositiossa hän kulki. / Työministeri, hmmm, Sirkka Heinänen, / ehkä totuus tulee joskus julki.
Toimi Nortunen