Tänään on ensi-ilta Draamapajan uudesta näytelmästä Ehjä ikkuna. Aloimme tehdmä näytelmää viime helmi- maaliskuussa, ja puolen vuoden intensiivisen työn jälkeen, teos kokee vihdoinkin päivänvalon. Me näyttelijät hyppäämme eri hahmoihin lavalle ja tuomme tarinamme teille.
Eri hahmoihin hyppääminen on parhaimmillaan upeaa leikkiä. Saa heittää omat murheensa sivuun, heittäytyä ja nauttia.
Leikkiminen on teatterityön yksi perusta, ja teatterityö parhaimmillaan on täyttä leikkiä, kuten esimerkiksi musikaalikomedia tai viihdeohjelma Putous.
Teatteri perustuu paljon leikkimiseen ja valehteluun. Mutŧa elämä ei ole pelkkää leikkiä, kuten ei teatterikaan. Parhaaseen leikkiin sisältyy vastoinkäymisiä, raskaita teemoja, haastavia ihmissuhteita, treeneihin ja esityksiin sisältävää stressiä. Haastetta lisäävät muut teoksen osuudet: musiikkia, tanssia, maskia. Teoksen pohjautuessa tositapahtumiin, leikille muodostuu täysin uusi pohja. Näin tapahtui Ehjässä ikkunassa, jonka teksti pohjautuu tositarinoihin.
Viimeisen puolen vuoden aikana olen yllättynyt, paljonko tämä teos on vaikuttanut itseeni. Jokainen teos vaikuttaa tekijöihinsä tavalla tai toisella, ja Ehjä ikkuna on vaikuttanut minuun siten, että olen alkanut pohtia ja kohtaamaan paljon enemmän ihmisten menneisyyden vaikutusta nykytilanteeseen. Näistä lähtökohdista leikkiin lähteminen ei ole helppoa, mutta meidän ryhmä on vahva, ja kaikki ovat samassa leikkipiirissä.
Illalla hyppäämme Ehjän ikkunan matkaan. Astumme lavalle välittääksemme tarinan katsojille, sukeltaessamme itse esittämiemme hahmojen ihon sisälle.
Teemu Sytelä, opiskelija