Avunsaaminen ei ole aina kovin yksinkertaista. Esimerkiksi tämän viikon lehdessä sivulla kymmenen asunnottomuudestaan kertovalle miehelle ei meinannut löytyä kattoa pään päälle, vaikka hän yritti sellaista etsiäkin. Hänen tapauksessaan ongelma ratkesi, kun veli otti hetken mielijohteesta asian puheeksi kaupunginjohtajan kanssa.
Suomessa on hyvä sosiaaliturva ja erilaisissa elämän ongelmatilanteissa on hyvin usein mahdollista saada yhteiskunnalta taloudellista tai henkistä tukea, tai vaikkapa kuntoutusta. Tarjolla oleva apu ei kuitenkaan aina kohtaa sitä tarvitsevaa.
Suurin ongelma on tiedonkulku. Apua tarvitseva tai tukeen oikeutettu ei välttämättä tiedä olevansa siihen oikeutettu, hän ei osaa kysellä sen perään tai viranomaiset ja muut tahot eivät osaa ohjata kysyjää oikealle luukulle.
Internettiä kehutaan hyväksi tietokanavaksi, mutta sekään ei ratkaise tiedonkulun ongelmaa – ainakaan kokonaan. Netistä löytyy kyllä paljon tietoa, jos osaa sitä hakea. Kaikkea ei toki sieltäkään löydy.
Toisaalta tietomäärä on myös niin valtava, että kokeneenkin tiedonetsijän on välillä vaikea saada selville, mikä kaikki on oleellista. Varsinkin keskustelupalstoilla liikkuu paljon täysin virheellistä tietoa. Kaikilla ei myöskään ole mahdollisuutta tai voimia etsiä tietoa netistä.
Sinnikkäällä etsimisellä tietoa ja apua on saatavissa. Sen varaan ei kuitenkaan kannata heittäytyä, että joku kantaisi kaiken valmiina eteen kuin Manulle illallisen. Myös itse on oltava aktiivinen, otettava selvää ja ennen kaikkea otettava vastuuta.