Sitä, mitä halutaan vähemmän, verotetaan enemmän. Alavuden valtuusto päätti nostaa työn verotusta ensi vuodelle, kaupungin oman strategian vastaisesti.
Päätöstä kehutaan kohtuulliseksi, koska veroaste on edelleen maakunnan keskitasoa. Valtuutetut kuvailivat veronkorotusta tässä tilanteessa pakolliseksi, mutta tämä “pakko” on tietenkin itse aiheutettua.
Kaupungin talous on tietoisesti ajettu tähän tilanteeseen. Viiskunta kertoi veronkiristysten jopa ylläpitävän Alavuden vetovoimaa!
Pähkähullua, muttei mitään uutta. Väestön vanhetessa ja kaupungistumisen kiihtyessä moni kunta elää E–P:lla kohtalon vuosia. Kunnat kilpailevat siitä, kuka säilyy ja kuka liitetään isompaan. Pienelle kunnalle veronkorotus on auringonlaskun merkki.
Usein veronkiristyksiä perustellaan ”laadukkailla palveluilla”. Laadukkaasta palvelusta ihmiset ovat valmiita maksamaan omalla rahallaan. Maksuttomat palvelut eivät kilpaile minkään kanssa, joten laatua ne eivät takaa.
Työn verotuksen kiristäminen ei ratkaise mitään. Sillä vain lykätään ikäviä päätöksiä, jotta joku muu tekisi ne. Vastuullinen luottamushenkilö ei voi toimia näin.
Ensi vuoden talousarviolla ei voida paikata veronkorotusta kokonaan, mutta sitä olisi voitu lievittää määrätietoisilla säästötoimilla.
Henkilöstökuluja on tarkasteltava. Kaupungilla ei ole lakisääteistä velvollisuutta jakaa rahaa yhdistyksille. Kukaan ei kärsi, vaikka kirjasto ei hankkisi ollenkaan uutta aineistoa loppuvaltuustokaudella.
Kulttuuripalveluiden mittarina ei voida tuijottaa vain niihin survottua rahamäärää. Alavuden tulisi pitkällä tähtäimellä tavoitella E–P:n alhaisinta veroastetta.
Vielä kesällä apilat olivat vihreitä, eivät punaisia. Vai onko niillä enää mitään eroa?
Matias Holmström