Tampereen emerituspiispa Juha Pihkala edustaa mielestäni Suomen terävintä älykkyyttä ja tietoa, erityisesti kristinuskossa. Hän sanoo, että Jumalan valo ei ole tiedon valoa, vaan Jumalan valo on armon valoa.
Kristinuskossa ei olekaan tärkeintä tieto, äly eikä hengelliset kokemukset, vaan Jumalan armo Jeesuksessa Kristuksessa. Äly kumartaa armoa. Ja jää ihmettelemään, kiittämään ja ylistämään armon Herraa. Mutta milloinkaan äly ei voi ymmärtää sitä täysin, koska Herran armo on ääretön. Yhä uudestaan saamme ylistää Herraa Jeesusta, sillä ”joka aamu on armo uus.”
Ja jotta Jumalan armo ei jäisi turhaksi elämässämme, meidän tulee ottaa se vastaan, ja antaa Jeesuksen Kristuksen uhriveren puhdistaa meidät synneistämme. Jumalan ja ihmiskunnan välinen armon liitto syntyi Jeesuksen Kristuksen uhriverestä Golgatan ristillä. Kristuksen sijaiskuoleman kautta meidät armahdetaan ja me saamme ikuisen elämän Jumalan valtakunnassa.
Kun me pyydämme vääriä ja pahoja tekojamme, puheitamme ja ajatuksiamme anteeksi, Jumala on luvannut antaa ne anteeksi, Jeesuksen Kristuksen tähden. Sitä mukaan, kun pystymme pyytämään anteeksi omia syntejämme, niin samalla ymmärryksemme Jumalan äärettömästä armosta kasvaa ja syvenee.
Ja Jeesus Kristus armahtaa meidät joka kerran, kun turvaudumme häneen, vaikka emme sitä niin ymmärtäisikään. Roomalaiskirjeessä 5:20 sanotaan: ”Missä synti on tullut suureksi, siellä armo on tullut ylenpalttiseksi.”
Jumala puhuu armosta Raamatussa, ja siten Raamattu on armonväline. Samoin kasteessa, ehtoollisella, ripissä ja sanan saarnassa välitetään meille Herran armo. Jumalan tahto on, että jokainen pelastuu. Siksi jokainen, jolle armo kelpaa, pelastuu.