Kesän täytyi olla toukokuun viimeisenä maanantaina jo ihan lähellä.
Silloin heti aamusta torikauppias Jukka Raittinen saapui Alavuden torille. Kyydissään hänellä olivat viimeiset vanhan satokauden perunat: Fontanaa ja Afraa, Annabellea ja Siikliä.
Ja sitten se toinen varma kesän merkki: kolme, neljä tervapääskyä ujelsi halki taivaan kauppakeskus Kyntäjän yllä.
Toriostoksille saapunut Kalle Kytölä totesi hänkin tervapääskyjen kiidon.
– Niillä on tapana pesiä kulttuuritalon kattopellin alla. Kovalla vauhdilla lentävät tässä, ja kesemmällä sitten pesivät.
– Sunnuntainakin oli jo muutama tervapääsky, ja useampia muitakin pääskysiä. Niinhän se sanonta on, ettei yksi pääsky vielä kesää tee, tiesi Kytölä.
Raittinen on jälleen tien päällä, ja matka vie tutuille toreille: Alavuden lisäksi Jalasjärvelle, Punkalaitumelle ja Mänttään.
– Siellä käyn, missä kauppa käy. Mutta kyllä tämä huononee joka vuosi: ikäihmiset häviävät, eivätkä nuoret tule lähellekään toria. Siihen se on mennyt, että nuoret naputtavat nettiä ja tekevät verkko-ostoksia.
Vakioreitin lisäksi hänellä on muitakin pysähdyspaikkoja.
– Virtain torilla kävin aiemmin keväällä, mutta siellä oli huonosti väkeä liikkeellä.
Ainakin yksi perusohje pätee torikaupassa, nyt ja aina.
– Kerran jos tuo huonoa myyntiin, ei enää haeta sen jälkeen. Ei kakkoslaatua viitsi tuoda kaupan.
Talvisin Raittinen ei kierrä.
– On kylmää, eivätkä asiakkaat liiku. Ja tuotteet jäätyisivät, kun ei ole webastoa pakettiautossa. En ole koskaan ollut talvisin kaupoilla.
Talvi oli nyt omanlaisensa: sää kuin marraskuussa, ja päälle päätteeksi maahan saapui korona.
– Huonosti sain talven kulumaan, ja pitkä oli talvi. Pirtissä piti olla jatkuvasti, kun vettä satoi, eikä päässyt pilkille.
– Koronasta mietin, jotta pääsenkö enää ollenkaan torikaupoille. Niin olisi käynyt, jos olisi kulkeminen lopetettu, mutta onneksi nyt selvittiin näin.
Pikkuista etäisyyttä täytyy ihmisiin pitää, Raittinen nimeää konstinsa vastustaa koronaa.
– Käsidesi jäi nyt kotio, mutta kyllä se seuraavalla kerralla on sitten mukana. Vaikka ovathan ne kalliita pulloja, ja kun ihmiset pruuttaavat niitä, se lisää kuluja.
Tapani Hyytinen osti kymmenen kiloa perunoita, kaksi pussillista.
– Ruokaa tehdään, muusiksi ja keittoon. Sapsussa tapaan käydä kalassa, mutta nyt ei ole kalaa, koska vene on vielä putsaamatta.
Hyytinen on käynyt torilla niin kauan kuin Raittinen on ollut myymässä.
– Tutuiksi on tultu, ja hyviä juttuja hän aina kertoo. Kyllä kai sitten seuraavalla kerralla on jo uusia perunoita, ja sitten kun tulee marjoja, ostetaan niitäkin.
Raittisella on nyt alkamassa 34. torikesä.
– Isän mukana jo kuljin torikaupoilla, kesällä 1976 ensi kertaa.
Raittisen myymä ruokaperuna tulee Pirkanmaalta, Pälkäneeltä.
– Jukka Kittilältä, häneltä haen mansikatkin. Toivotaan, että juhannukseksi tulisi mansikkaa, mutta siitä vain on pelko, onko poimijoita. Elokuussa tulee sitten jo mustikkaa, vattuja ja hillaa.
Maan antimista on kesällä kaupan uusien perunoiden lisäksi ainakin hernettä ja porkkanaa.
– Alavudelle tulen seuraavan kerran kesäkuun puolivälissä, Raittinen ilmoittaa.
Toriostoksilla kävi myös Ilkka Tiainen.
– Ruokaperunaa, 25 kiloa. Meillä asuu tilalla neljää sukupolvea, ja luulen, että nämä menevät isoäidin pataan. Muusia tulee, ja keittoa, ja voi hyvin olla, että pääsen samaan ruokapöytään.
– Perunapyree, perunamuusi ja ranskalaiset. Siinä on top kolme, hän luettelee omia perunaruokasuosikkejaan.
Tiainen ei ainakaan heti torikaupoilta päästyään aikonut suunnata kalastamaan lähijärville.
– Kun saisi päivään muutaman ylimääräisen tunnin lisää, niin voisin ehtiäkin kalalle. Mielelläni kyllä kalastaisin.
Hän pohtii, että kotimaiset juurekset taitavat olla vähän aliarvostettuja elintarvikkeiden raaka-aineita.
– Siinä olisi haastetta kokeille ja ruokatoimittajile ja ruoka-alan lehdille: rohkeasti vaan kotimaisia juureksia ja aarteita pöytään ja loihtimaan niistä ruokaa. Ollaan ylpeitä, että meillä on omaa ruokakulttuuria.
Raittisella on vinkki Alavuden kaupungille, kuinka kauppakeskuksen edessä sijaitsevan torin houkuttelevuutta voisi vielä lisätä.
– Viemärille pitäisi laittaa umpikansi, tuollaisen ritiläkannen sijasta. Ei ole kivaa, että tulee viemarinhajut tiskille.
Kalle Kytölä tapaa käydä Raittisella ostoksilla tämän tästä.
– Vaikken niin paljoa kerralla osta, mutta ostan kumminkin. Kohta keittelen perunoita, ja vähän muutakin lisuketta.
– Etkös sinä ole käynyt minulla jo yli 30 vuotta ostoksilla, muistelee Raittinen.
– Parasta on tuore kala perunoiden kera, suoraan mato-ongesta.
– En olekaan täällä Alavudella ollessani käynyt kalastamassa, kertaa Ikaalisista vuonna 1980 paikkakunnalle muuttanut Kytölä.
Ossi Suutala sen sijaan on kalamiehiä.
– Katiska on järvessä, Edesjärvessä. Oikein hyvin ei ole vielä tullut kalaa, mutta kyllä kalan makuun on päästy. Viimeksi oli 70 senttiä pitkä hauki, voissa paistettavaksi.
– Lahnaa ja ahventa tulee myös, luettelevat Ossi ja Ritva Suutala.
Raittisella on heistä mukava käydä toriostoksilla.
– Tämä on hauska kaveri, ja kiva kun käy vielä täällä.
Alavuden toripäivän aamuna Raittinen oli lähtenyt kotoaan Nokialta varttia vaille seitsemän liikkeelle.
– Kun ei vain semmoinen hellekesä tulisi kun 2018. Ihan oli veto poissa, ei tarttisi enää sellaista. Lämpötilaksi sopiva olisi 20–22 astetta.
– Kerran on ollut tytär mukana pikkulikkana, ja poika oli muutaman kerran, hän selvittää, kun kysyn, onko omasta perheestä tiedossa jatkajaa torikaupalle.
– En kyllä suosittele tätä alaa kellekään. Ei tämä mitään helppoa ole, ja rupeaa tuo ajaminen jo vähän rassaamaan.
Reijo Heikkilä
