Taidekeskus Harrissa on esillä mielenkiintoinen näyttely, joka esittelee alavutelaisten omistamia Zenjugan eli Leo Waltteri Sarhiolan teoksia.
Zenjuga oli erikoinen persoona. Hän ei halunnut itsestään otettavan valokuvia ja kauan luultiin, ettei hänestä ole olemassa yhtään kuvaa.
Sarhiola käytti taiteilijanimeä Zenjuga. Hän syntyi vuonna 1914 ja kuoli 1992. Pitempiä aikoja hän asusteli myös Helsingissä ja Karjalassa.
Alavudella hän asui Pölösen alakerrassa, Raiskin yläkerrassa ja Korsutiellä 1960-luvun puolivälistä lähtien kymmenisen vuotta.
Aikalaiset muistavat hänet vielä. Sukuakin täältä löytyy, sillä hän oli Orvokki Tanilan äidin siskon mies.
Alavudella on paljon hänen töitään, joista monet ovat tauluja tai betonisia eläinpatsaita, kuten karhuja, hirviä ja peuroja.
Maalaukset on tehty tyylillä ja puhtain värein. Monet niistä ovat maisemia ja asetelmia, mutta myös muotokuvia on joukossa.
Eläinhahmot ovat suurikokoisia ja hyvin luonnollisia. Esimerkiksi Einar Kunin omistaman bambin voisi kuvitella lähtevän liikkeelle. Kuni ei ole enää entisöinnin jälkeen malttanut viedä sitä ulos, vaan se on ollut varastossa.
Esillä on myös Jari Eklundin ottamia näyttäviä valokuvia Zenjugan patsaista, joita ei ole voitu tuoda näyttelyyn.
Löytyi lehtileike, jossa oli kuva
Yli kymmenen vuotta sitten Antti Pellonpää löysi netistä animaatiokilpailun voittaja Hanne Zenjugan.
Taiteilija oli hänen isoisänsä veli, mutta veljekset eivät olleet puheväleissä.
Juuri ennen näyttelyn avajaisia löytyi kuitenkin tärkeä paperi: Hanne Zenjugan äidin säilyttämä lehtileike, jossa oli kuva taiteilijasta.
– Yhden kerran olen tavannut hänet, olin ehkä 11-vuotias. Hän tuli kaupittelemaan taulua ja isä osti yhden, muistelee Pellonpää ja lisää, että taiteilija oli päissään.
Yksi usein toistuva aihe Zenjugan taiteessa ovat Kristuksen kuvat.
– Semmoisia Kristuksia teen, jotka katsovat silmiin ja silmät vielä sanovatkin jotain, kertoo Zenjuga vanhassa haastattelussa ja näyttelyssä kävijä näkee sen pitävän paikkansa.
Ei pitänyt koskaan näyttelyitä
Zenjuga myi työnsä sitä mukaa kun maalasi niitä. Hän ei pitänyt näyttelyitä, eikä antanut töitään mukaan näyttelyihin pyydettäessäkään. Sanoi vain, että ne on myyty.
Zenjuga sanoi, että mistä hän lähtee, siellä hän ei enää käy. Alavudeltakin hän otti vain pensselit mukaansa ja lähti, katosi.
Alavuden Korsutiellä asuessaan Zenjuga tutustui Einar Kunin ja Pekka Järvisen kanssa.
Kuni osti häneltä maalauksia ja patsaita. Järvisen kanssa he istuivat portailla ja paransivat maailmaa.
– Sirkan kuppilassa hän kerran sanoi, että kyllä minä sinullekin teen taulun, sano vain aihe. Toisessa pöydässä nuokkui tumma kaveri, ja sanoin, että maalaa tuo, muistelee Järvinen.
Hän kuvitteli, että homma jäisi vain puheeksi, mutta seuraavana aamuna oli portailla märkä taulu ja siinä tumma kaveri täydellisesti kuvattuna.
Sellaistakin huhua kerrotaan, että Zenjuga olisi ostanut pohjoisesta joltain taiteilijalta tauluja ja myynyt ominaan. Ajatus on saattanut syntyä siitä, että hän käytti hyvin erilaisia tyylejä.
– Olette kaikki osallistuneet tähän, joten tämä on meidän yhteinen juttu, kiitteli Jari Eklund kahvitilaisuudessa, johon oli kutsuttu kaikki näyttelyyn teoksia lainanneet.
Eklundia itseään voi kiittää näyttelyn toteutumisesta, sillä hän on kerännyt tiedot Zenjugan töitä omistavista alavutelaisista ja valokuvannut työt, joita ei voitu tuoda näyttelyyn.
Näyttely on auki Taidekeskus Harrissa 23. kesäkuuta saakka.
