Nyt kun syksy on alkanut, moni saattaa muistella mennyttä kesää. Seurakunnan nuorisotyössä kesä merkitsee rippileirejä.
Leireillä mukana olleet isoset ja vaikuttajanuoret kuvasivat kesän kokemuksia näin: ”Leiripäivissä oli paljon iloa, yhdessäoloa ja oppimista. Saimme pysähtyä elämän tärkeiden kysymysten äärelle ja huomata, ettemme kulje yksin.
Hartauksissa kuulimme, että Jumala kulkee rinnallamme myös silloin, kun tulevaisuus tuntuu epävarmalta. Uskossa saa kasvaa omaan tahtiin ja luottaa siihen, että Jumalan rakkaus kantaa iankaikkisesti.”
Eräs vaikuttajanuori kertoi, että isosena toimiminen oli tuonut hänen elämäänsä rohkeutta ja ympärille tärkeitä ihmisiä. Hän oli huomannut saman myös muissa nuorissa: rippikoulu oli antanut rohkeutta olla esillä, tutustua uusiin ihmisiin ja löytää omia vahvuuksia – ennakkoluuloista ja jännityksestä huolimatta.
Näissä ajatuksissa on jotakin tärkeää myös meille jokaiselle. Elämässä tarvitaan joskus rohkeutta. Tarvitaan rohkeutta olla oma itsensä, tutustua uuteen ihmiseen, astua välillä epävarmaltakin koettuun tulevaisuuteen ja joskus myös puhua asioista, jotka tuntuvat vaikeilta.
Rohkeutta on myös sitä, että uskaltaa kulkea eteenpäin pelosta huolimatta. Kristillisessä uskossa tähän rohkeuteen liittyy lupaus siitä, ettemme kulje yksin. Joosuan kirjassa meitä rohkaistaan: "Ole rohkea ja luja, älä pelkää äläkä lannistu. Herra, sinun Jumalasi, on sinun kanssasi kaikilla teilläsi.”
Tämän lupauksen varassa saamme astua myös tähän syksyyn ja jättää huolemme Korkeimman käteen.