Äkkiä tunnen keskellä kylmän
sun ajatukses hyvän.
Oudosti lämmittä se syömmen
antaa rauhan pyhän.
Ja mä nostan katseeni ylöspäin
sinuhun, oi Kristus,
keskellä kiireen ja melun
ja taivaani kirjastuu.
Sinä keskellemme kerran
synnyit lapsena hentona,
silloinkin tähti syttyi
rakkaudesta kertomaan.
Sillä maailma pimeä on,
kylmä ja kuollut erämää
ilman toivoa, jonka antaa
vain voit sä, Jumala.
Ja jostakin suuremmasta koen
kosketuksena
taivaan,
rauhan virran jokaisen ylle,
sitä sun sydämes kaipaa.
PSR