Äitienpäivän alla toimittajamme tapasi tuoreen kaksosvauvojen äidin. Hän kertoo jutussa, että elämä on juuri nyt tosi täyttä, ja samalla äärimmäisen rikasta.
Perheessä on nyt viisi lasta, mutta nuori äiti kertoo olevansa hyvä pitelemään monia naruja käsissään yhtä aikaa. Jos jotain, niin organisointitaitoa ja paineensietokykyä hän kertoo äitiydestä oppineensa.
Todellakin, äitinä joutuu venymään moneen. Kotiäitien tekemää työtä usein vähätellään, mutta se on paljon muutakin kuin hiekkalaatikon reunalla istumista. Äitiys myös muuttaa muotoaan kaiken aikaa, kun lapset kasvavat. Pienet lapset polkevat syliä, isot sydäntä, sanotaan.
Mikään ei ole äidille yhtä palkitsevaa kuin nähdä omien lasten kasvavan aikuisiksi, omiksi valloittaviksi persoonikseen. Löytävän kumppanin, muuttavan pois kotoa töihin ja opiskelemaan. Menestyvän elämässään. Samalla se on haikeaa. Kun joutuu luopumaan siitä asemasta, että on lapsen elämässä se tärkein ihminen.
Jos lapseen on luonut hyvän suhteen jo aiemmin, se kestää kyllä murrosiän tyrskyt ja eriytymisen kipuilut. Ehkä vaikeinta meille äidille on antaa nuoren tehdä itse omat virheensä. Kuitenkaan liikaa ei pitäisi silotella elämän edessä.
Myös suhde omaan äitiin muuttuu vuosien saatossa. Vasta omien lasten syntymän jälkeen ymmärtää monia sellaisia juttuja, jotka ovat aiemmin lähinnä ärsyttäneet. Myös asteittainen luopuminen tulee vääjäämättä jossain vaiheessa vastaan. Oman äidin kanssa osat vaihtuvat: vanhenevasta äidistä tulee lapsi, jonka asioita sinun pitää hoitaa ja jonka huolia joudut kantamaan.
Viimeistään tässä vaiheessa sitä tajuaa elämän rajallisuuden ja sen, kuinka lyhyt mainen matkamme täällä lopulta on. Taaksepäin katsoessa tajuaa, että elämän huippuhetkiä olivat juuri ne kiireettömät päivät kotona omien lasten kanssa, vaikka siinä hetkessä tuntui, ettei pikkulapsivaihe lopu ikinä ja että omaa aikaa ei ole ollenkaan.
Kannattaa siis nauttia jokaisesta päivästä, niistä hankalistakin hetkistä, sillä aika kuluu nopeaan ja lopulta siitä ajasta jäävät muistoksi vain valokuvat, joita on kyllä riemullista katsella aika ajoin. Toki pikkulapsivaiheenkin pääsee elämään ihanasti uudestaan, rusinat pullasta nyppien, jos jossain kohtaa pääsee itse isoäidiksi.
Oikein ruusuista äitienpäivää kaikille äideille ja isoäideille, varaäideille ja äidiksi haluaville!