Kolumni: Elämä on edessämme

Gaudeamus Igitur soi taas lukioiden päätösjuhlissa ympäri Suomea. Kuusi rakasta entistä draamapajalaistani saivat valkolakin, ja itse ihmettelen ajan kulumista. Juhlien jälkeen he kaikki jatkavat elämiään maailmalle, haluamaansa suuntaan, kuten pitääkin.

Läheisen juhlissa alkaa peilata omaa maailmalle lähtemistä ja tähän mennessä kuljettua polkua. Valitsemani alan arvostus ei ollut ensimmäinen mielessäni oleva asia koulutusta hakiessani.

Kannustusta ja alalle lähtemisen ehdotusta ei tullut opinto-ohjaajilta, mutta vuoden omaa polkua kuljettuani tiesin, että oikealla tiellä ollaan.

Toivotan kaikille valmistuneille nuorille uskoa elämään ja etenkin omien haaveiden toteutumiseen.

Yhtä arvokkaita koulutuksia ovat ammattikoulu kuten lukiokin, molemmat luovat pohjan omalle alalle: Ammattikoulu tietylle alalle, lukio esimerkiksi kielten tai matemaattisten aineiden puolelle.

Mikään ala ei ole helppo, eikä mikään reitti unelman saavuttamiseksi ole mutkaton. Valmista käsikirjaa ei ole, se luodaan aina itse.

Työllistymis- ja palkkakysymykset ovat isoja tekijöitä. Ne vaikuttavat tulevaan urapolkuun valtavasti, mutta en toivo pelkkien taloudellisten realiteettien olevan monikymmenvuotisen urapolkusi isoin kivijalka.

Eräs ystäväni halusi vaateompelijaksi ja sanottuaan sen ääneen hänelle vastattiin, että koskaan et tule tuohon ammattiin valmistumaan.

Vuosi sitten juhlimme hänen valmistujaisiaan. Hänelle, ja kaikille joita sain tavata valmistujaisviikonloppuna, haluaisin toivottaa: Ne palat ovat käsissänne, mistä palapelinne rakennetaan.

Teemu Sytelä, opiskelija