- Ostin ne siksi, että ne ovat niin kauniita, sanoi Päivi Niemistö lasiesineistään. Hänellä oli mukanaan kermakko ja maljakko, joiden historiasta hän ei tiennyt mitään, koska ne molemmat hän on ostanut kirppikseltä.
- Kermakko on Nuutajärven puristelasia ja valmistettu vuosien 1850-1927 välillä. Juuri siltä väliltä ei ole yhtään kuvitettua Nuutajärven tuotekuvastoa. Sellainen malli, jonka ajoittaminen tarkemmin on hankalaa. Nuutajärven tekemä kuitenkin varmasti, arvioi intendentti Kaisa Koivisto.
Hän kertoi, että Niemistön kermakannu on kuitenkin melko lailla harvinainen malli eikä sitä ole valmistettu paljon. Niemistö kyseli mallin nimeä, mutta näillä malleilla ei ole nimeä, vain numero.
-Harmahtava maljakko on 1960-luvulta. Se on Tamara Aladinin suunnittelema ja Riihimäen Lasin 1960-luvun lopulla valmistama. Se on niin sanottu verholasimaljakko, jossa on käytetty useampia lasikerroksia, kertoi Koivisto Niemistön toisesta lasiesineestä.
Vuonna 1963 Riihimäki ja Iittala tekivät tuotantosuuntasopimuksen, jonka mukaan Riihimäen Lasi lopetti valaisinlasin valmistamisen. Lampunkuvut tehtiin opaalilasista tekniikalla, johon ensin tulee kirkas lasi, sitten opaalilasi ja sitten kirkas.
Koska tehtaalla oli paljon tätä tekniikkaa taitavia puhaltajia, alettiin Riihimäellä valmistaa maljakoita samalla tekniikalla. Tyyliä on tehtaasta riippuen sanottu esimerkiksi verholasiksi.
Niemistön maljakossa on ensin harmaata lasia ja sitten kirkasta. Valmistustavan näkee hyvin pohjan kirkkaasta osasta.
Lue lisää aiheesta tiistain Viiskunnasta.
