Omien havaintojeni mukaan stereotyyppinen suomalainen taidenäkemys arvostaa taidetta, mutta ei itse taiteilijaa. Kunnat järjestävät näyttely- ja esiintymistiloja, erilaiset tilaisuudet keräävät yleisöä ja öljyvärimaalauksia on kaikkien vähänkin varakkaampien talojen seinillä ainakin yksi, mutta usein itse taiteilijat leimataan yhteiskunnan tuella eläviksi harrastelijoiksi, joiden olisi hyvä mennä oikeisiin töihin. Monesti myös odotetaan, että näyttelyt ovat ilmaisia, vaikka osallistuja tuskin huomaa muutaman euron pääsymaksua.
Taiteilijat ovat vuosikausia harjoitelleita, usein koulujakin käyneitä käsityöammattilaisia, jotka taidoistaan huolimatta elävät köyhyysrajalla tai jollain muulla ammatilla. He pitävät näyttelyitä ja myyvät teoksiaan. Samaan taiteilijoiden laumaan voidaan myös ottaa sekalaiset graafikot ja muotoilijat, heidän taiteensa vain on hieman käytännöllisempää. Sellainen ammattimainen toiminta, jolla saadaan aikaan riittävä määrä laadukkaita taideteoksia näyttelysalin seinille, on hyvin kaukana minun kaltaisestani harrastelijaraapustuksesta.
Omat kokemukseni varsinaisesta taiteilusta ovat rajalliset, piirsin nimittäin lyhyen ajan sarjakuvaa erääseen opiskelijajulkaisuun. Säännöllisellä aikataululla valmista vaadittaessa huomasin nopeasti työn luonteen, vaikka ei sitä työtä paljoa ollut, koska usein piti tavoitteiden saavuttamiseksi suunnitella ja toteuttaa piirroksia kuin liukuhihnalla. Luovuudelle oli tilaa ja lopputulosta sai hioa, mutta pöytälaatikkoon ei työtä voinut jättää odottamaan.
Eri asia ovat sitten ne ihmiset, jotka sanovat olevansa taiteilijoita ilman, että tekevät taidetta. Se on pelkkää tärkeilyä, jolla korostetaan omaa sivistyneisyyttä. Usein nämä henkilöt kyllä tuntevat taiteen ja pystyvät puhumaan siitä uskottavasti, mutta ei se heistä taiteilijoita tee. Eihän Antero Mertarantakaan ole urheilija, vaikka hän urheilusta paljon puhuukin.
Käykää näyttelyissä ja ostakaa taidetta, jos löydätte jotain mieleistänne, mutta muistakaa myös arvostaa teoksen tehnyttä ihmistä. Ei se latomaisema itsekseen kankaalle valunut, kyllä sen on sinne joku opastanut.
